Heimtextil 2014

 

There are some traditions for the beginning of the year. One of them is a visit to Frankfurt for Heimtextil. The trends there are always great. This time the f focus of the trend show was on the relationship with science and design. I never thought I would be the type to say science is beautiful, but I do. 

Image

 

Ethical ways to make textiles or fashion are in greater demand all the time. Dyeing has been one of the problems in the textile business, dyes are often toxic for people and the nature, and dyeing uses a lot of water anyway. Designer and researcher Natsai Audrey Chieza has created new methods to colour fabrics with dyes produced by bacteria. Mind blowing as well as beautiful. She is also collecting a bank for different colours obtained with bacteria, the same way they collect a seed bank. So many things happening now with textiles. Here are some pictures I took from the exhibition.

www.natsaiaudrey.co.uk

Image

 

 

Uuden vuoden alkuun kuuluu muutamia traditioita. Heimtextil-messut Frankfurtissa on yksi niistä. Tulevien trendien näyttely antaa aina uutta virtaa ja ajattelemisen aihetta. Tällä kertaa keskiössä oli tieteen ja muotoilun liitto. En ajatellut olevani sitä tyyppiä, jonka mielestä tiede on mahtavaa ja kaunista. Mutta se on. 

Image

 

Materiaalien värjääminen tekstiiliteollisuutta varten on ongelmallista. Värit ovat usein myrkyllisiä, ihmisille ja ympäristölle. Lisäksi värjäämisprosessissa kulutetaan usein paljon vettä. Suunnittelija ja tutkija Natsai Audrey Chieza on kehittänyt uudenlaisia metodeita värjätä silkkiä bakteerien tuottamien värien avulla laboratoriossa petrimaljassa. Huikeaa ja huikean kaunista. Hän on keräämässä bakteeriväripankkia, samaan tapaan kuin siemenpankkia. Tekstiilimaailmassa tapahtuu. Ohessa muutama näyttelystä nappaamani kuva. 

www.natsaiaudrey.co.uk

GOOD FOOD

I have always loved to cook. Easy, fast dishes from fresh and good ingredients. I actually had a food blog under Anton&Anton´s web pages for some time. After that some people have still been asking after my recipes. So I decided to start a food section for this blog….these salads made my day last summer.

Olen aina ollut intohimoinen kokki. Kiireen keskellä ehtii mainiosti päivittäin tehdä nopeita helppoja aterioita hyvistä, tuoreista raaka-aineista. Pidin Anton&Antonin sivuilla ruokablogia taannoin. Sitä ei enää ole, mutta saan edelleen kyselyjäni resepteistäni. Ajattelin siis laajentaa tämän blogin aihepiiria, alan taas kehitellä reseptejä. Nämä salaatit ovat muisto kesältä.

PLYWOOD TEXTILES

Back home. A couple of days ago I was watching the skyline of Tokyo from my hotel window, today I saw four deers trotting on the street past my window.

More to come from Japan,  but in the mean time a beautiful thing I saw at Habitare – the Finnish furniture, interior and design fair. Textile designer Elina Helenius has designed these plywood textiles for an EcoDesign-exhibition. Hand dyed ( with water soluble dyes) pieces of plywood are pressed to bamboo fabric. To me there is something Japanese in these. Nice.

Photo Jarkko Översti.

Kotona taas. Muutama päivä sitten katselin hotellihuoneesta Tokion sykkivää kaupunkimaisemaa valoineen, tänä aamuna tuijottelin neljän peuran jolkuttelua kylätiellä ikkunan ohi.

 Japanista lisää myöhemmin, mutta tähän väliin Elina Heleniuksen upeita vaneritekstiileitä. Ne olivat minulle parasta antia Habitaressa ja EcoDesign-näyttelyssä. Käsin luontoystävällisillä vesiliukoisilla väreillä värjätyt sertifioidut vaneriviilun palaset on liimaprässätty bambutrikooseen. Jotenkin japanilaista tunnelmaa. Kaunista.

Kuva Jarkko Översti.

Hello Tokyo, hello IFFT

Back to business. Sorry for not having posted for a long time. I am in Tokyo visiting the IFFT Interior Lifestyle Living fair. Very interesting to see traditional things transformed into something contemporary not forgetting the roots. First impressions come  here. These Ojami cushions  are by Takaokaya.

Täällä ollaan taas. Anteeksipyyntö siitä, etten ole päivittänyt blogiani pitkään aikaan. Tällä kertaa viesti lähtee Tokiosta. Olen tutustumassa IFFT- messuihin. Japanilainen muoti on tuttua vuosien takaa, samaten muutamat arkkitehdit. Mutta on todella kiinnostavaa nähdä, miten traditionaalisia muotoja on päivitetty moderneiksi tuotteiksi. Tässä ensivaikutelmia, olkaa hyvät. Ojami-tyynyt Takaokayalta.

Dan Namura´s great textiles….

OMHU AND WEGMAN

Omhu is Danish and means ”with great care”.  The company claims that life is  imperfect and beautiful. I agree. I really like their colourful walking canes. Simple and practical. More of this please. The pictures taken by William Wegman are via Omhu webpages. Hope you don´t mind. http://www.omhu.com

Tanskalainen yritys Omhu on sitä mieltä, että elämä on epätäydellistä ja kaunista. Oikeassa ovat. Omhu-kävelykeppi on värikäs, kaunis ja yksinkertainen. Lisää tällaista muotoilua. William Wegmanin kuvat on lainattu Omhun sivuilta. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu. http://www.omhu.com

 

busy bee

What a busy month! Long time no see. A trip to England, more of it later. Loads of work = nice for a freelancer. Lots to do and decide with the renovation. Our living room/ kitchen is almost ready. The harmonoius pale greenish blue walls are so relaxing and soothing. I need it with all this. My computer had to have more memory, stupid how invalid you feel without your laptop for three days.  And it is Peony time, my favourite flowers. Little things that give pleasure between the every day chores are so important.

Huh kiirettä. Tässä välissä on ollut reissu Englantiin, siitä lisää myöhemmin. Töitä piisaa ja se on tietysti freelancerille mannaa ennen kesälomia. Remontin kanssa on riittänyt puuhaa ja päätöksiä. Olen niin onnellinen tuvan/keittiön uudesta harmonisesta vihertävän harmahtavan sinisestä sävystä. Se rauhoittaa. Tietokone kaipasi lisää muistia, säälittävää miten orpona sitä on ilman ikiomaa konetta kolme päivää. Nyt on luonto kauneimmillaan ja Pioneja saa kukkakaupasta. Kiireen keskelle tarvitaan pieniä arjen iloja.

 

DESIGN OR ART?

In Milan I saw quite a few exhibitions and installations that were between art and design. What is design and what is art anyway, and does it matter? At the Lambrate discrict  designer Andrea Mancuso and architect Emilia Serra presented a temporary Analogia #003 installation.

Everyday objects were chosen to challenge conventional spaces. The objects seemed bi-dimensional, the third dimension was left to be reached by movement and perception of the public.

The idea behind it was to create a fusion of tradition with innovation, artisan crafts with computational software, age old materials with contemporaray technologies.

The installation was quite impressive. It looked like rough  3-D sketch in a white space. It  was created by suspending strands of wool on a fishing line grid, which was calculated by computer. Simple and effective. Pictures courtesy of Analogia project. www.analogiaproject.com.

Milanossa näkyi paljon näyttelyitä ja installaatioita, jotka olivat taiteen ja muotoilun välimaastossa. Mikä on taidetta ja mikä muotoilua on ikuisuuskysymys. Onko sillä merkitystä sitäpaitsi? Lambraten alueella poikkesin muotoilija Andrea Mancuson ja arkkitehti Emilia Serran Analogia #003 -installaatioon.

Muotoilijat olivat valinneet arkipäiväisiä huonekaluja haastamaan konventionaalista tilaa. Tuotteet näyttivät kaksiulotteisilta, ennen kuin katsoja liikkui.

Ideana oli myös yhdistää tradititiota innovaatioon. Installaatio näytti kolmiulotteiselta luonnokselta valkoisessa tilassa. Siimasta oli tietokoneen avulla luotu kehikko, johon oli kiinnitetty  etupäässä mustaa villalankaa. Yksinkertaista ja tehokasta. Vaikuttava näyttely. http://www.analogiaproject.com.

FRITZ HANSEN AND MAGNOLIAS

The magnolias were in full bloom last week in Copenhagen. I had a chance to visit the Fritz Hansen factory in Denmark and actually saw the making process of the 7 chair by Arne Jacobsen and some details of the Egg and the Swan chairs. It was fascinating, so many stages, so many handmade and manually done steps.  No wonder these products have their price tag. The staff actually made us jump on the body of the chair to see how strong it is. A copy would have broken to pieces. So what you get is a product that lasts from father to son. Qualitywise and designwise.

There is always discourse over what is expensive. Sure, there are always many sides to a story, and valid arguments both sides. Cheap does not always mean bad quality.  On the other hand there is also a lot air in the pricing of luxurious products.

More transparency in the manufacturing, please. A ridiculously cheap product most probably cannot be made in decent circumstances for the people involved with sustainable, good quality raw materials. The value of work seems to be forgotten. When you make anything yourself, you realize how much work there is and how long it takes. My motto is better stuff less often….

Kööpenhaminassa kukkivat magnoliat viime viikolla. Tutustuimme Fritz Hansenin tehtaaseen ja näimme miten Arne Jacobsenin 7-tuoli valmistettiin, alusta loppuun. Näimme myös miten Egg-tuolin nahkaverhoilua ommeltiin käsin ja miten Swan valmistuu. Huimaa katseltavaa, paljon käsityötä ja ihmisten tekemiä ja valvomia työvaiheita. Oli helppoa nähdä mistä tuotteen hinta muodostuu. Meidät pistettiin pomppimaan Seiskan rungon päälle. Kopio olisi raksahtanut siinä pelissä rikki. Kunnon tuote kestää isältä pojalle, laadullisesti sekä muotoilultaan.

Mikä sitten on kallista? Kaikessa on aina kaksi puolta. Edullinen ei välttämättä ole aina huono ja luksustuotteiden hinnoissakin on usein ilmaa. Silti, koen ettei työn hintaa enää osata arvostaa. Kun tekee jotain itse, huomaa miten työlästä se on ja paljonko aikaa kuluu.

 Monella on taloudellisesti tiukkaa, siitä ei pääse mihinkään. Kaipaan läpinäkyvyyttä tuotteiden valmistukseen. Vaikea uskoa, että käsittämättömän halpa tuote olisi voitu tuottaa kovin ihmisarvoisissa olosuhteisissa, hyvistä ja kestävistä raaka-aineista. Mottoni on edelleen vähemmän, harvemmin ja parempaa.

 

POP-UP lunch in style at MOST

We had lunch at Spring Table connected by Nokia, a pop-up restaurant at the amazing old monk´s dining hall at Museum of Science and Technology. It was part of MOST a collision of technology, culture and design instigated by Tom Dixon. Food was by Stevie Parle and it was really nice.  There are often cars, phones and all sorts of products married to design events, sometimes the connection is a bit awqward. This time Nokia Lumia phone really worked smoothly. The menu was available only to be read from the phone, instructions were simple. As the food took some time to arrive, you could browse the World Design Capital app, in the meantime.