DESIGN OR ART?

In Milan I saw quite a few exhibitions and installations that were between art and design. What is design and what is art anyway, and does it matter? At the Lambrate discrict  designer Andrea Mancuso and architect Emilia Serra presented a temporary Analogia #003 installation.

Everyday objects were chosen to challenge conventional spaces. The objects seemed bi-dimensional, the third dimension was left to be reached by movement and perception of the public.

The idea behind it was to create a fusion of tradition with innovation, artisan crafts with computational software, age old materials with contemporaray technologies.

The installation was quite impressive. It looked like rough  3-D sketch in a white space. It  was created by suspending strands of wool on a fishing line grid, which was calculated by computer. Simple and effective. Pictures courtesy of Analogia project. www.analogiaproject.com.

Milanossa näkyi paljon näyttelyitä ja installaatioita, jotka olivat taiteen ja muotoilun välimaastossa. Mikä on taidetta ja mikä muotoilua on ikuisuuskysymys. Onko sillä merkitystä sitäpaitsi? Lambraten alueella poikkesin muotoilija Andrea Mancuson ja arkkitehti Emilia Serran Analogia #003 -installaatioon.

Muotoilijat olivat valinneet arkipäiväisiä huonekaluja haastamaan konventionaalista tilaa. Tuotteet näyttivät kaksiulotteisilta, ennen kuin katsoja liikkui.

Ideana oli myös yhdistää tradititiota innovaatioon. Installaatio näytti kolmiulotteiselta luonnokselta valkoisessa tilassa. Siimasta oli tietokoneen avulla luotu kehikko, johon oli kiinnitetty  etupäässä mustaa villalankaa. Yksinkertaista ja tehokasta. Vaikuttava näyttely. http://www.analogiaproject.com.

FRITZ HANSEN AND MAGNOLIAS

The magnolias were in full bloom last week in Copenhagen. I had a chance to visit the Fritz Hansen factory in Denmark and actually saw the making process of the 7 chair by Arne Jacobsen and some details of the Egg and the Swan chairs. It was fascinating, so many stages, so many handmade and manually done steps.  No wonder these products have their price tag. The staff actually made us jump on the body of the chair to see how strong it is. A copy would have broken to pieces. So what you get is a product that lasts from father to son. Qualitywise and designwise.

There is always discourse over what is expensive. Sure, there are always many sides to a story, and valid arguments both sides. Cheap does not always mean bad quality.  On the other hand there is also a lot air in the pricing of luxurious products.

More transparency in the manufacturing, please. A ridiculously cheap product most probably cannot be made in decent circumstances for the people involved with sustainable, good quality raw materials. The value of work seems to be forgotten. When you make anything yourself, you realize how much work there is and how long it takes. My motto is better stuff less often….

Kööpenhaminassa kukkivat magnoliat viime viikolla. Tutustuimme Fritz Hansenin tehtaaseen ja näimme miten Arne Jacobsenin 7-tuoli valmistettiin, alusta loppuun. Näimme myös miten Egg-tuolin nahkaverhoilua ommeltiin käsin ja miten Swan valmistuu. Huimaa katseltavaa, paljon käsityötä ja ihmisten tekemiä ja valvomia työvaiheita. Oli helppoa nähdä mistä tuotteen hinta muodostuu. Meidät pistettiin pomppimaan Seiskan rungon päälle. Kopio olisi raksahtanut siinä pelissä rikki. Kunnon tuote kestää isältä pojalle, laadullisesti sekä muotoilultaan.

Mikä sitten on kallista? Kaikessa on aina kaksi puolta. Edullinen ei välttämättä ole aina huono ja luksustuotteiden hinnoissakin on usein ilmaa. Silti, koen ettei työn hintaa enää osata arvostaa. Kun tekee jotain itse, huomaa miten työlästä se on ja paljonko aikaa kuluu.

 Monella on taloudellisesti tiukkaa, siitä ei pääse mihinkään. Kaipaan läpinäkyvyyttä tuotteiden valmistukseen. Vaikea uskoa, että käsittämättömän halpa tuote olisi voitu tuottaa kovin ihmisarvoisissa olosuhteisissa, hyvistä ja kestävistä raaka-aineista. Mottoni on edelleen vähemmän, harvemmin ja parempaa.

 

POP-UP lunch in style at MOST

We had lunch at Spring Table connected by Nokia, a pop-up restaurant at the amazing old monk´s dining hall at Museum of Science and Technology. It was part of MOST a collision of technology, culture and design instigated by Tom Dixon. Food was by Stevie Parle and it was really nice.  There are often cars, phones and all sorts of products married to design events, sometimes the connection is a bit awqward. This time Nokia Lumia phone really worked smoothly. The menu was available only to be read from the phone, instructions were simple. As the food took some time to arrive, you could browse the World Design Capital app, in the meantime.

MOMENTS IN MILAN

Second day over walking around in Milan. In the menu there was a lot of all kinds of design, some rain, even a thunderstorm and a nice lunch. Bench by Horm.

Toinen päivä takana Milanossa. Tarjolla oli vaikka minkalaista muotoilua sekä sadetta ja ukkosta. Onneksi välillä sai pysähtyä syömään hyvän lounaan.  Penkki, Horm.

Greyish green feels good. Long table by Arco.

Harmaanvihreä pöytä, Arco.

A cooker at the Living Network exhibition.

Liesitaso Living Network näyttelyssä.

This needs no introduction.

Tämä ei selityksiä kaipaa.

Merci had a pop-up store with some black and white furniture by Paola Navone.

Merci oli avannut pop-up kaupan, Paola Navone oli suunnitellut huonekalut pihalle.

MILANO MILANO

First day at the iSaloni Fair, starting off with the bright and happy stand of Artek designed by Mike Meiré. The classic of the classics, Aalto stool 60 looks fun with all the colours. I guess I have an obsession with colour….

Ensimmäinen päivä iSaloni-messuilla. Artekin osastosta täytyy aloittaa. Mike Meiré on suunnitellut raikkaan ja iloisen osaston. Vanha Aallon jakkarakin on saanut kiiltävän värikkäät pinnat ja onnistuu näyttämään uudelta.

Lento lounge chair by Harri Koskinen. Harri Koskisen Lento-tuolit.

SELLING AND BUYING

There was a jumble sale happening arranged in a photography studio. Great, I thought, now I can get rid of some stuff. Well, I did not sell much, instead I came home with these wonderful Kumela glasses. A friend of mine also gave me these ridiculous lampshades, they are so ugly, they are really nice. My children hated them, which came as no surprise.

Eräällä valokuvastudiolla järjestettiin kirpparitapahtuma. Mahtavaa, pääsen eroon tavarasta. Myynti ei ollut kovin kummoista, palasin nyyttien kanssa kotiin. Mutta ostinpa ihanat Kumelan lasit. Ja ystäväni antoi minulle kaksi hassua lampunvarjostinta. Ne ovat niin rumat, että niissä on jotain tosi sympaattista. Lapseni inhosivat niitä, totta kai.

POLKA-DOTS ON THE WALL

I went to the office of  Huippu Design Management and there they were. Uneven balls by textile artist Heli Tuori-Luutinen. Depending on the shape of a wall, a painting can sometimes be tricky, but with these you can play around  with. Simple is nice and less is more.

Poikkesin Huipun toimistoon ja siellä ne nököttivät seinällä.  Tekstiilitaiteilija Heli Tuori-Luutisen ihanat epäsymmetriset pallot. Kun seinätila alkaa loppua, maalaus voi olla hankala sijoittaa. Näiden pallojen kanssa voi leikitellä oman ripustuksen. Yksinkertainen on vaikuttavaa ja kaunista.